Sopimusvapaus on yksi sopimusoikeuden kantavista perusperiaatteista. Se tarkoittaa yksilön ja oikeushenkilön oikeutta päättää, tekeekö sopimuksen, kenen kanssa ja millä ehdoilla. Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö asettavat vapaan sopimisen reunaehdot erityisesti silloin, kun osapuolten asema on epätasapainoinen.
Suomessa ei ole sopimuksia sääntelevää yleislakia, vaan sopimusoikeus pohjautuu ajansaatossa oikeuskäytännössä muodostuneisiin oikeusperiaatteisiin. Sopimusvapaus muodostaa yhdessä sopimuksen sitovuuden periaatteen kanssa sopimusoikeuden perustan, jota täydentää muut oikeusperiaatteen, erityislainsäädäntö, oikeuskäytäntö, kauppatapa ja muut oikeuslähteet.
Oikeustoimilaki eli laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista koskee varsinaisesti varallisuusoikeudellisia sopimuksia. Sitä kuitenkin sovelletaan usein yleislain kaltaisesti myös muunlaisiin sopimussuhteisiin. Se sääntelee sopimuksen syntyä ja pätemättömyyttä, mutta ei sopimuksen sisältöä.
Sopimusvapauden periaatteesta on johdettava periaate, jonka mukaan sopimus on ensisijainen oikeuslähde sopimussuhteessa. Ratkaisua sopijapuolten oikeussuhteeseen liittyvään erimielisyyteen etsitään lähtökohtaisesti sopimustekstistä, eikä mistään laista. Mikäli sopimus jää aukolliseksi sitä voidaan täydentää mahdollisesti lainsäädännöstä löytyvillä olettamasäännöksillä tai muilla oikeuslähteillä.
1. Päätäntävapaus – oikeus tehdä tai olla tekemättä sopimus
Päätäntävapaus tarkoittaa oikeutta päättää itse, haluaako ylipäänsä tehdä sopimuksen. Kukaan ei voi pakottaa toista tekemään sopimusta ilman tämän suostumusta. Tämä koskee kaikkia oikeustoimikelpoisia henkilöitä ja yhteisöjä.
Päätäntävapaudella on kuitenkin rajansa:
- Sopimuksia ei voi tehdä lainvastaisesta tai hyvän tavan vastaisesta toiminnasta.
- Esimerkiksi sopimus rikoksen tekemisestä on pätemätön, samoin kuin sopimus, joka käyttää hyväksi toisen heikkoa asemaa.
2. Valintavapaus – oikeus valita sopimuskumppani
Valintavapaus antaa osapuolelle mahdollisuuden valita vapaasti, kenen kanssa sopimuksen tekee – tai olla tekemättä sitä lainkaan.
Rajoituksia tähän vapauteen tuovat kuitenkin mm.:
- Sopimuspakko, joka voi koskea esimerkiksi luonnollista monopolia tai määräävässä markkina-asemassa olevaa yritystä (esim. sähkö- tai vesiyhtiö).
- Syrjintäkielto, joka estää sopimuskumppanin valinnan esimerkiksi sukupuolen, iän, etnisen taustan tai muun kielletyn perusteella.
- Geoblokkauskiellot, jotka rajoittavat erityisesti verkkokaupan alueperusteista syrjintää EU:ssa.
3. Sisältövapaus – oikeus määrätä sopimuksen ehdoista
Sisältövapaus tarkoittaa osapuolten oikeutta määrittää sopimuksen sisällön vapaasti. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, millaisista vastuista, hinnoista, takuista ja suorituksista sovitaan.
Rajoituksia sisältövapauteen asettavat:
- Pakottava lainsäädäntö, erityisesti kuluttajansuojalaissa ja työlainsäädännössä.
- Kuluttajan keskeisiä oikeuksia ei voida rajoittaa sopimuksella.
- Työsopimuksen ehdot eivät saa olla heikompia kuin lain tai työehtosopimuksen pakottavat määräykset.
- Kohtuuttomuusperusteet, jotka voivat johtaa sopimusehdon sovitteluun tai mitättömyyteen, jos ehto on selvästi epäreilu.
Siltä varalta, että osapuolet eivät ole varsinaisesti sopineet sopimuksen sisällöstä, laissa on eräitä olettamasäännöksiä. Esimerkiksi kauppalaki on tahdonvaltaista oikeutta, ja sopimuksessa voidaan sopia, ettei kauppalakia sovelleta.
Lain säännöksiä ei sovelleta, mikäli sopimuksesta, sopijapuolten omaksumasta käytännöstä taikka kauppatavasta tai muusta tavasta, jota on pidettävä sopijapuolia sitovana, johtuu muuta.
Kauppalaki koskee irtaimen kauppaa. Palveluiden myyntiin kauppalakia ei sovelleta, vaikka oikeuskirjallisuudessa on katsottu kauppalain voivan saada analogista merkitystä myös sen varsinaisen soveltamisalansa ulkopuolella.
4. Muotovapaus – sopimus voi syntyä monella tavalla
Muotovapaus tarkoittaa, että sopimus voidaan tehdä suullisesti, kirjallisesti tai hiljaisesti toiminnalla (konkludenttisesti). Sähköisesti tehdyt sopimukset ovat yhä yleisempiä ja useimmiten päteviä, mutta muodolla voi silti olla merkitystä.
Poikkeuksia muotovapaudesta:
- Tietyissä tilanteissa laki edellyttää nimenomaista muotoa. Esimerkiksi:
- Kiinteistökauppa edellyttää kirjallista muotoa, maakaaren muotovaatimusten täyttymistä sekä lainhuutoa.
- Sopimusmuoto voidaan myös sopia osapuolten kesken, jolloin esimerkiksi kirjallinen muotovaatimus sitoo, vaikka laki ei sitä edellytä
Sopimusvapaus mahdollistaa lähes kaikesta sopimisen
Vaikka pakottava lainsäädäntö rajoittaa tietyssä määrin sopimusvapautta, rajoituksia noudattaen päteviä sopimuksia on mahdollista tehdä asiasta kuin asiasta. Erilaisten sopimusten kirjo ei rajoitu vain yleisesti tunnettuihin sopimustyyppeihin. Sopimuksen voi tehdä myös sellaisesta asiasta, josta ei ole koskaan ennen sovittu.
Sopimusvapaus tuo myös vastuuta sopimuksen osapuolille. Heidän on itse kyettävä huomioimaan kaikki sopimussuhteen kannalta olennaiset tilanteet. Käytännössä sopimuksen osapuolilta vaaditaan tarvittavaa juridista ymmärrystä, koska osapuolilla on vapaus sitoutua myös omalta kannalta epäedulliseen sopimukseen.
Sopimusneuvottelussa osapuolilla on kuitenkin mahdollista käyttää apunaan oikeudellista neuvonantajaa. Kyseiseen sopimustyyppiin perehtynyt juristi voi auttaa saavuttamaan tasapainoisen sopimuksen. Sopimusneuvotteluissa on merkitystä sillä, mihin osapuoleen juristi on toimeksiantosuhteessa. Lähtökohtaisesti juristi ajaa oman päämiehensä etua, ellei ole nimenomaisesti sovittu juristin avustavan tasapuolisen sopimuksen neuvotteluissa.
Neuvottelukumppanin sopimusehdotukset kannattaa lähettää juristilla tarkistettavaksi ja kommentoitavaksi. Sopimuksen tarkistaminen auttaa paljastamaan sopimuslausekkeisiin kätkeytyvät piilotetut riskit, jotka voivat johtua mm. ristiriitaisuuksista ehtojen välillä, pätemättömistä ehdoista tai piilotetuista vastuista.
Sopimusmallit ja standardoidut sopimukset helpottavat sopimista
Kullekin sopimustyypille ominaiset vakiolausekkeet tai standardoidut sopimukset voivat helpottaa sopimista ja vähentää sopimusten transaktiokuluja. Käytännössä aina sopimus laaditaan joltain osin vanhojen sopimuslausekkeiden perusteella.
Vanhoista sopimuspohjista kopioidut epätarkoituksenmukaiset lausekkeet on yleinen vitsaus, joka aiheuttaa epäselvyyksiä. Aina sopimuksen laatija ei itsekään tiedä, miksi kyseinen ehto on sopimuksessa.
Hyvä juristi ei koskaan sokeasti kopioi lausekkeita, vaan
- analysoi tilanteen erityispiirteet, osapuolet ja tarkoituksen,
- sovittaa sopimusehdot kontekstiin,
- päivittää vanhentuneet viittaukset (esim. lainsäädäntöön tai käytäntöihin) ja
- varmistaa juridisen pätevyyden ja tarkoituksenmukaisuuden.
Vakiolauseke ei sovellu sopimukseen, jos se on riittämätön tai liian yleinen, aiheuttaa tulkintaepävarmuuksia, tai ei vastaa osapuolten tavoitetta tai riskinsietokykyä.
Hyvä juristi uskaltaa kysyä ”tyhmiä kysymyksiä” ja varmistaa osapuolten todellisen tarkoituksen. Sopimuksen tarkistuksen yhteydessä on erittäin yleistä, että sopimuksesta paljastuu lausekkeita, joita kukaan osapuolista ei varsinaisesti ole halunnut sopimukseen.
Monet sopimusoikeudelliset rakenteet (esim. force majeure, riidanratkaisulausekkeet) ovat vakiintuneita, ja niiden hyödyntäminen uudelleen vähentää virheiden riskiä ja säästää aikaa.
Sopimusten laadinta on nykyään yhä enemmän siirtynyt tekoälyä hyödyntäväksi. Tekoäly on hyödyllinen työkalu osaavissa käsissä, mutta tällä hetkellä tekoälyn ongelma on, että sen tuottamiin vastauksiin ei voi luottaa. Tekoälylle tulee myös osata määrittää osapuolten tarkoitus täsmällisesti ja syöttää riittävän tarkka prompti. Tämän jälkeen tekoälyn tuottama vastaus on tarkistettava.
Usein sopimuksen osapuolet pyrkivät säästämään sopimuksen laadinnan kuluissa laatimalla itse oman sopimuspohjan. Huonosti laadittu sopimuspohja voi kuitenkin aiheuttaa lisäkuluja, mikäli se ei ole lopulta käyttökelpoinen.
Sopimusjuristi on kiinnostunut sopimuksen tarkoituksesta, tavoitteista ja mahdollisesti käytyjen neuvottelujen sisällöstä. Näiden tietojen perusteella juristi pystyy laatimaan kustannustehokkaasti tarkoituksenmukaisen sopimuksen.
Koska sopimusvapaudesta johdettavan periaatteen perusteella sopimus on ensisijainen oikeuslähde, sopimus on syytä laatia huolellisesti käyttäen apuna juristia. Juristi varmistaa, että ehdot räätälöidään tarkoitukseen sopivaksi.
Varaa aika alkukartoitukseen taikka jätä soittopyyntö tai viesti.
Sopimusoikeuteen erikoistuneena juridisena asiantuntijana voimme auttaa sinua varmistamaan, että sopimuksesi on sekä pätevä että oikeudellisesti tarkoituksenmukainen ja että oikeuksiasi suojataan tehokkaasti.
