Sähköiset kirjat tulivat 1.7.2019 kirjojen alennetun arvonlisäverokannan piiriin. Muutos oli mieleinen sähköistä sisältöä kuluttajille myyville verkkokaupoille ja mediataloille.
Painettujen kirjojen ja sanomalehtien lisäksi nykyisin myös sähköisiin kirjoihin ja sanoma- ja aikakauslehtiin sekä lehtien irtonumeromyyntiin sovelletaan 10 %:n arvonlisäverokantaa.
Arvolisäverolain määritelmä
Arvonlisäverolain 85 a §:ssä on määritelty, että arvonlisävero on 10 % seuraavien julkaisujen osalta:
- fyysisellä alustalla oleva tai sähköisesti luovutettava kirja
- fyysisellä alustalla olevat tai sähköisesti luovutettavat sanoma- ja aikakauslehdet.
Pykälän 3 momentissa täsmennetään vielä, että julkaisuna ei pidetä:
- pääasiallisesti mainoksia sisältävää julkaisua; tai
- pääasiallisesti videosisältöä tai kuunneltavaa musiikkia sisältävää julkaisua.
E-kirjan sisältöä saa rikastaa äänellä, videoilla ja interaktiivisilla tehtävillä
Sähköinen muoto mahdollistaa painettua kirjaa rikkaamman sisällön. E-kirja voi tekstien ja kuvien lisäksi koostua äänestä, videosta ja interaktiivisista tehtävistä. Lainsäädännön haasteena on ollut määritellä, milloin kyseessä on verotuksellisesti e-kirja.
Rajanveto-ongelma koskee erityisesti sähköisten oppimateriaalien ja verkkovalmennusten välistä eroa. Sähköinen oppimateriaali voidaan katsoa kuuluvan alennetun arvonlisäverokannan piiriin. Sen sijaan elämäntapavalmennus verkossa ei.
Verohallinnon syventävä vero-ohje jättää hyvin avoimeksi kysymyksen siitä, milloin koulutussisältö on tarpeeksi e-kirjamainen. Käytännössä ero voi olla hyvin minimaalinen.
Lainsäädäntö on laadittu teknologianeutraaliksi, joten sääntely ei edellytä e-kirjalta tiettyä tiedostomuotoa esimerkiksi .epub tai .pdf. E-kirjan voi rakentaa verkkosivun muotoon.
Verkkosivun muotoon rakennettu e-kirjan on sisällettävä pääasiassa painetulle kirjalle tyypillistä teksti- ja kuvasisältöä. Sisältöä voi rikastaa video- ja musiikkisisällöillä sekä interaktiivisilla tehtävillä, mikäli nämä eivät muodosta pääosaa sisällöstä. Interaktiivisella sisällöllä rikastettu e-kirjaa voidaan pitää verotuksellisesti kirjana, vaikka se ei sisällöltään vastaa painettua kirjaa.
Äänikirjat ja äänikirjapalvelut kuuluvat alennetun verokannan piiriin
E-kirjana pidetään myös kokonaan äänikirjan muodossa olevaa kirjaa. Sen sijaan podcast-lähetysten tilauspalvelu ei pidetä verotuksellisesti e-kirjana. Tämä ero selittyy pitkälti sillä, että äänikirjan osalta edellytetään, että äänikirjasta voisi olla olemassa kuluttajille saman lukusisällön tarjoava painettu tai luettavassa muodossa oleva sähköinen kirja.
Alennetun verokannan soveltamisala kattaa myös maksulliset palvelut, joilla annetaan oikeus lukea tai kuunnella sähköisiä kirjoja tilauskauden ajan. Tällaisia palveluita ovat kuukausimaksulliset äänikirjapalvelut.
Onko verotuksella ohjaava vaikutus sähköisen oppimismateriaalin tuotantoon?
Rajanveto oppikirjamaisen e-kirjan ja itsenäisesti suoritettavan verkkovalmennuksen välillä on lähinnä teoreettinen. Molemmat sisällöt voivat sisältää toimituksellista sisältöä tekstimuodossa, videoita ja tarkistettavia tehtäviä. Jotta aineisto voi olla kirja, sitä täytyy myydä erillään muun muassa henkilökohtaisesta valmennuksesta.
Tarkkaa laskukaavaa ei ole olemassa, miten videomuodossa olevan opetussisällön määrä suhteutetaan tekstimuodossa olevan opetussisällön määrään. Verrataanko videossa puhuttuja sanoja tekstissä olevien sanojen määrään?
Verokannan alennus on 14 prosenttiyksikköä, joten verotuksella voidaan olettaa olevan ohjaava vaikutus sähköisen opetusmateriaalin tuotantoon. Verotuksellinen tulkinnanvaraisuus voi hidastaa verkko-opetusmateriaalin kehitystä, koska materiaalia voi vain rajoitetusti pelillistää. Oppimateriaalien laatijoiden on siis huomioitava verotuksen vaikutus, kun kohderyhmänä ovat suoraan kuluttajat.
