Lekantti

LEKANTTI

Blogi » Liikesalaisuuden rikkominen

Liikesalaisuuden rikkominen

Liikesalaisuuden rikkominen

Liikesalaisuuden rikkomisesta on kyse tilanteesta, jossa salassapitovelvollinen oikeudettomasti ilmaisee tai hyödyntää liikesalaisuuden alaista tietoa tai jokin henkilö oikeudettomasti hankkii liikesalaisuuden.

Salassapitovelvollisuus voi perustua suoraan lakiin tai sopimukseen otettuun nimenomaiseen salassapitoehtoon. Loukkaaja on velvollinen korvaaman liikesalaisuuden haltijalle kohtuullisen hyvityksen tai korvauksen, vaikka sopimussakosta ei ole mainintaa sopimuksessa.

Liikesalaisuuden loukkauksesta voi syntyä loukkaajalle rikosoikeudellinen ja korvausoikeudellinen vastuu. Tämä artikkeli keskittyy korvausvelvollisuuteen.

Liikesalaisuuden määritelmä

Liikesalaisuus on määritelty liikesalaisuuslaissa (595/2018) 2 §:ssä. Jotta tietoa voidaan pitää liikesalaisuutena, on kolmen laissa asetetun edellytyksen täytyttävä.

  1. Tieto ei saa olla vastaavia tietoja tavanomaisesti käsitteleville henkilöille yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa.
  2. Tiedolla täytyy olla taloudellista arvoa elinkeinotoiminnassa sen vuoksi, että se on salaista.
  3. Tiedon laillisen haltijan on täytynyt ryhtyä kohtuullisiin toimenpiteisiin tiedon suojaamiseksi.

Liikesalaisuuslaissa ja liikesalaisuusdirektiivissä on hieman eri sanoin muotoiltu liikesalaisuuden tarkempi juridinen määritelmä. Salassapitosopimuksessa liikesalaisuuden käsite on voitu määritellä toisin.

Käytännössä tavanomainen ammattiosaaminen ei ole liikesalaisuus, mutta esimerkiksi asiakastiedot voivat olla. Taloudellinen arvo voi olla myös tietoa siitä, miten välttää kustannuksia (ns. negatiivinen tieto). Tiedon suojaaminen edellyttää, että tietoa ei ole luovutettu ilman salassapitovelvollisuutta tai ettei se ole tullut muulla tavalla laillisesti julkiseksi. Nykyisen liikesalaisuuslain aikana salassapitovelvollisuus saattaa syntyä useissa tilanteissa myös ilman osapuolten välistä salassapitosopimusta.

Käsitteellisesti liikesalaisuus vastaa sisällöltään aiempaa yrityssalaisuuden käsitettä. Nykyään yrityssalaisuuden käsitettä käytetään rikoslaissa tarkoittamaan liikesalaisuutta. Käytössä on myös ammattisalaisuuden termi, mutta käsitteiden erottamiselle ei ole yleensä tarvetta.

Liikesalaisuuden määritelmän edellytysten täyttyminen on keskeistä, kun tarkastellaan liikesalaisuuden rikkomista. Jos tietoa ei voida pitää liikesalaisuutena, ei tiedon ilmaisu, hankkiminen tai hyödyntäminen voi myöskään loukata kenenkään liikesalaisuutta.

Liikesalaisuus ei ole yksinoikeus, vaan useampi taho voi pitää samoja tietoja toisistaan tietämättä omina liikesalaisuuksina. Tieto ei menetä liikesalaisuuden luonnetta pelkästään sillä perusteella, että tieto olisi useamman hallussa toisistaan tietämättä.

Salassapitovelvoitteen pätevyys

Salassapitovelvoitteen pätevyyttä on arvioitava tapauskohtaisesti, koska sen pätevyyteen voi vaikuttaa useat eri säännökset ja oikeusohjeet. Salassapitovelvoitteeseen ei liity yhtä olennaista toimintavapauden rajoitusta kuin kilpailukieltoon, joten ajan kuluminen ei saa aikaan samalla tavalla salassapitoehdon kohtuuttomuutta.

Suomessa sallitaan useissa tilanteissa laajat ja kattavat salassapitovelvoitteet. Elinikäinen salassapitovelvollisuus on katsottu olevan Suomessa mahdollinen, kun salassa pidettävän tiedon luonne antaa siihen perusteet. Maailmalla elinikäiseen salassapitovelvollisuuteen suhtautuminen on vaihtelevampaa.

Salassapitovelvoitteen pätevyyteen vaikuttavat muun muassa:

  1. Onko salassapitovelvoitteella suojattavaa luottamuksellista tietoa olemassa?
  2. Kieltääkö salassapitovelvollisuus luonnollista henkilöä ilmaisemasta ilman taloudellista perustetta laajasti sellaisia asioita, jotka ovat ilmaisuvapauden ytimessä?
  3. Onko salassapitovelvoite kilpailuoikeudellisesti ongelmallinen?
  4. Rajoittaako salassapitovelvoite tiedon ilmaisua viranomaisille niiden suorittaessa lakisääteisiä velvoitteitaan?

Milloin salassapitovelvollisuutta on rikottu?

Salassapitovelvollisuuden rikkomistilanteissa on tarkasteltava sitä, mihin salassapitovelvollisuus perustuu. Salassapitovelvollisuus voi olla:

  1. pelkästään salassapitosopimukseen perustuvaa,
  2. pelkästään lakisääteiseen salassapitovelvollisuuteen perustuvaa,
  3. sekä sopimukseen että lakisääteiseen salassapitovelvollisuuteen perustuvaa.

Liikesalaisuuslain voimaan astumisen myötä on entistä tyypillisempää, että salassapitovelvollisuus perustuu nykyään sekä sopimukseen että lakiin. Tällaisissa tilanteissa voidaan soveltaa rinnakkain lakisääteisen ja sopimusperusteisen salassapitovelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkkejä.

Liikesalaisuuden rikkomistilanteet voidaan jakaa kolmeen luokkaa:

  1. liikesalaisuuden oikeudeton ilmaisu
  2. liikesalaisuuden oikeudeton hyödyntäminen eli käyttäminen
  3. liikesalaisuuden oikeudeton hankkiminen

Liikesalaisuuden oikeudeton ilmaisu paljastuu käytännössä usein siten, että luottamuksellista tietoa on paljastunut kolmannelle taholle ja tämä kertoo tiedon paljastumisesta liikesalaisuuden haltijalle. Oikeudeton ilmaisu voi käydä ilmi myös siten, että tietoa on saatettu julkisesti saataville ja liikesalaisuuden haltija löytää tiedon.

Liikesalaisuuden oikeudeton hyödyntäminen paljastuu käytännössä siten, että salassapitoon sitoutunut osapuoli tai muu henkilö on käyttänyt liikesalaisuutta johonkin sellaiseen tarkoitukseen, joka ei ole ollut sallittua. Tyypillisesti salassapitosopimuksissa määritellään tarkasti se, mihin tarkoitukseen liikesalaisuuksia tietojen vastaanottaja saa hyödyntää.

Liikesalaisuuden oikeudeton hankkiminen on kyseessä silloin, kun se tapahtuu:

  1. anastamalla;
  2. luvattomasti kopioimalla, jäljentämällä, havainnoimalla tai muutoin käsittelemällä sellaisia liikesalaisuuden haltijan asiakirjoja, esineitä, materiaaleja, aineita tai sähköisiä tiedostoja, jotka sisältävät liikesalaisuuden, tai joista liikesalaisuus voidaan johtaa;
  3. muulla hyvän liiketavan vastaisella menettelyllä tai
  4. tilanteessa, jossa henkilö on liikesalaisuuden hankkiessaan tiennyt tai tämän olisi pitänyt tietää, että liikesalaisuus on saatu suoraan tai välillisesti siltä, joka on oikeudettomasti käyttänyt liikesalaisuutta tai ilmaissut sen liikesalaisuuslain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Liikesalaisuuden rikkominen ei edellytä tahallisuutta, vaan myös huolimaton menettely voidaan katsoa liikesalaisuuden loukkaukseksi. Tuottamuksen asteella on merkitystä hyvityksen ja korvauksen arvioinnissa.

Liikesalaisuuslain kohtuullinen hyvitys ja vahingonkorvaus

Liikesalaisuuslain 11 §: mukaan se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta käyttää liikesalaisuutta 4 §:n vastaisesti, on velvollinen suorittamaan liikesalaisuuden haltijalle kohtuullisen hyvityksen liikesalaisuuden käyttämisestä sekä korvauksen kaikesta vahingosta, jonka loukkaus aiheuttaa.

Kohtuullinen hyvitys koskee vain liikesalaisuuden hyödyntämistä. Sen sijaan liikesalaisuuden hankkimisesta ja ilmaisusta on loukkaajalla vain korvausvelvollisuus.

Loukkaajan tulee suorittaa kohtuullinen hyvitys, vaikka loukattu ei osoittaisi kärsineensä taloudellista tappiota teosta. Näin ollen hyvitys on siten riippumaton niistä taloudellisista menetyksistä, joita oikeudeton käyttäminen on saattanut aiheuttaa.

Lähtökohtaisesti hyvityksen laskennallisena perusteena pidetään tavanomaista käyttökorvausta eli lisenssimaksua tai maksua, joka olisi jouduttu maksamaan, jos oikeudenloukkaaja olisi pyytänyt lupaa kyseisen liikesalaisuuden käyttämiseen.

Hyvitys vastaa sitä arvoa, johon osapuolet ovat päätyneet vapaaehtoisissa lisenssineuvotteluissa tai tavallisesti käytettyä lisenssimaksua.

Usein lisenssille ei ole olemassa olevaa arvoa, vaan tuomioistuin joutuu arvioimaan kohtuullisen hyvityksen määrän. Arviointiin vaikuttavat muun muassa seuraavat asiat:

  • Millaiseen lisenssimaksuun olisi osapuolten vapaaehtoisissa sopimusneuvotteluissa todennäköisesti päädytty?
  • Liikesalaisuuden arvo osapuolille.
  • Osapuolten asema.

Kohtuullinen hyvitysvelvollisuus ei ole tuottamuksesta riippumatonta, vaan hyvityksen määrääminen edellyttää joko huolimatonta menettelyä tai tahallisuutta.

Kohtuullisen käyttöhyvityksen lisäksi loukkaajan tulee korvata tosiasiallinen vahinko täysimääräisenä. Vahingonkorvauksen määrän arvioinnissa tuomioistuimen tulee ottaa huomioon kaikki tapauksessa esiin tulevat seikat. Tällaisia seikkoja ovat:

  • Vahinkoa kärsineelle osapuolelle aiheutuneet kielteiset taloudelliset seuraukset.
  • Oikeudenloukkaajan mahdollisesti saama perusteeton hyöty.
  • Aineeton vahinko, joka liikesalaisuuden haltijalle on aiheutunut liikesalaisuuden loukkauksesta (mm. saamatta jäänyt voitto).

Salassapitosopimuksen sopimussakko

Salassapitovelvollisuutta on mahdollista tehostaa sopimussakolla, joka poistaa tehokkaasti liikesalaisuuden loukkauksen korvaamiseen liittyvää epävarmuutta. Sopimussakosta sopiminen on usein tarpeen, koska toteutuneen vahingonmäärää on vaikea näyttää toteen.

Sopimusperusteisen sopimussakon suhde lakisääteisiin salassapitovelvollisuuden rikkomisen korvauksiin saattaa aiheuttaa tulkinnallisia ongelmia. Lähtökohtaisesti sopimussakko ei muodosta liikesalaisuuden loukkaajan korvausvelvollisuuden alarajaa.

Sopimussakko voi olla sopimuksen mukaan vastuunrajoitusehto. Mikäli sopimussakko on katsottavissa vastuunrajoitukseksi, muilla sopimuksen osapuolilla ei ole lähtökohtaisesti mahdollisuutta vaatia todellisten vahinkojen mukaista korvausta. Vastuunrajoitusehto ei kuitenkaan koske törkeän huolimatonta tai tahallista rikkomusta.

Sopimussakkoehto voi muodostua tietyissä tilanteissa kohtuuttomaksi, jolloin ehtoa voidaan sovitella oikeustoimilain 36 §:n perusteella. Sovittelu voi tulla erityisesti kysymykseen tilanteessa, jossa loukkaus ei ole ollut tahallinen.

Liikesalaisuutta loukkaavan tuotteiden hävittäminen

Liikesalaisuuden oikeudettoman ilmaisun, käyttämisen ja hankkimisen seuraamukset liikesalaisuuslaissa ovat varsin kovat, jos liikesalaisuuden perusteella on kehitetty tuote.

Tuomioistuin voi liikesalaisuuden haltijan vaatimuksesta määrätä vetämään liikesalaisuutta loukkaavan tuotteen pois markkinoilta tai määrätä se muutettavaksi tai hävitettäväksi.

Tuomioistuin voi eräin edellytyksin määrätä kuitenkin hävittämisen tai muun liikesalaisuuden kiellon sijaan käyttökorvauksen.

Kanteen nostaminen liikesalaisuuden loukkauksesta

Kanteen nostaminen liikesalaisuuden loukkauksesta on huomioitava monta asiaa. Lähtökohtaisesti kanne on nostettava alueellisesti toimivaltaisessa käräjäoikeudessa. Lähtökohtaisesti toimivaltainen tuomioistuin on vastaajan asuinpaikan tai kotipaikan tuomioistuin.

Oikeushenkilöä tai elinkeinotoimintaa harjoittavaa luonnollista henkilöä vastaan esitetty yksityisoikeudellinen vaatimus voidaan kuitenkin tutkia myös markkinaoikeudessa, joka on erityistuomioistuin. Huomioon on otettava myös mahdollisen salassapitosopimuksen oikeuspaikkasopimus. Tyypillisesti salassapitosopimuksen riidanratkaisupaikaksi on sovittu välimiesoikeus.

Kanneajan osalta on huomioitava liikesalaisuuslain erityissäännös, jonka mukaan kiellon tai korjaavien toimenpiteiden määräämistä koskeva kanne on pantava vireille viiden vuoden kuluessa siitä, kun liikesalaisuuden haltija on saanut tiedon liikesalaisuutta loukkaavasta teosta sekä oikeudenloukkaajasta, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa loukkauksen tapahtumisesta.

Hyvityksen, korvauksen ja sopimussakon osalta on huolehdittava, ettei vaatimus ole päässyt vanhentumaan.

Ennen kanteen nostamista osapuolet neuvottelevat juristien välityksellä loukkausväitteiden perusteista ja mahdollisen korvauksen suuruudesta. Sovinnon saavuttaminen voi auttaa välttämään kalliin oikeudenkäynnin.

>> Varaa maksuton konsultaatio ja neuvottele oman juristin kanssa liikesalaisuuden rikkomiseen liittyvästä asiastasi.

Facebook
Twitter
LinkedIn
Eriävä mielipide

Eriävä mielipide hallituksen kokouksessa 

Eriävä mielipide on hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan keino vaikuttaa heidän mahdolliseen rikos- vahingonkorvausoikeudelliseen vastuuseensa. Pelkän eriävän mielipiteen ilmaisu ei kuitenkaan välttämättä riitä vapauttamaan vastuusta.  Hallituksen

Lue lisää »
Yhtiökokous osakeyhtiössä

Yhtiökokous osakeyhtiössä

Yhtiökokous on osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön ylin päättävä elin. Osakkeenomistajat käyttävät päätösvaltaansa yhtiökokouksessa. Pienessä yhtiössä yhtiökokouksen pitäminen voi olla enemmän muodollisuus kuin paikka tehdä merkittävimmät päätökset.

Lue lisää »
Hallituksen jäsenen vastuu osakeyhtiössä

Hallituksen jäsenen vastuu osakeyhtiössä

Hallituksen jäsenen vastuu osakeyhtiössä voi olla vahingonkorvausvastuuta tai rikosperusteista vastuuta. Hallituksen jäsenen henkilökohtainen korvausvastuu osakeyhtiölain perusteella voi muodostua hallitukselle kuuluvien tehtävien laiminlyönnistä tai huolimattomasta hoitamisesta.

Lue lisää »
Liikesalaisuuden rikkominen

Liikesalaisuuden rikkominen

Liikesalaisuuden rikkomisesta on kyse tilanteesta, jossa salassapitovelvollinen oikeudettomasti ilmaisee tai hyödyntää liikesalaisuuden alaista tietoa tai jokin henkilö oikeudettomasti hankkii liikesalaisuuden. Salassapitovelvollisuus voi perustua suoraan lakiin

Lue lisää »
Liity sisäpiiriin!

Saa pääsyoikeus kymmeniin juridisiin asiakirjamalleihin ja tietoiskuihin maksutta.