Aiheettoman laskun riitauttaminen tarkoittaa, että laskunsaaja (velallinen) kiistä kokonaan tai osittain maksuvelvollisuuden. Velallinen voi kiistää maksuvelvollisuuden muun muassa seuraavilla riitautusperusteilla:
- Osapuolten välille ei ole syntynyt sopimusta
- Vajaavaltainen on tehnyt sopimuksen
- Sopimuksen tehneeltä on puuttunut valtuutus asioida velallisen nimissä
- Sopimusta rasittaa tahtovirhe
- Sopimuksessa on sisältövirhe
- Sopimus on kohtuuton
- Laskun määrässä on virhe
- Hinnan peruste ei vastaa sovittua
- Velallisen saama tuote tai palvelu ei vastaa sitä, mitä on sovittu (virhe tai viivästys)
- Laskutettava saatava on vanhentunut
- Saatava ei ole erääntynyt
- Lasku on kokonaan tai osittain maksettu tai kuitattu
- Sopimus on irtisanottu, purettu tai peruutettu
- Yritykselle ei ole lähetetty vaatimustenmukaista verkkolaskua
- Tavara on kadonnut ennen vaaranvastuun siirtymistä
Saatavatyyppi määrittää riitautustavan
Laskut jaetaan kahteen eri saatavatyyppiin:
- yksityisoikeudellisiin saataviin ja
- suoraan ulosottokelpoisiin saataviin.
Valittaminen ja perintäprosessit eroavat näiden saatavatyyppien välillä, jonka takia saatavan oikeudellinen luonne kannattaa selvittää ennen riitautusta.
Valtaosa laskuista on yksityisoikeudellisia saatavia, jolloin saatavan perusteena on jokin oikeustoimi. Tavallisesti laskut perustuvat sopimukseen tuotteen tai palvelun tilaamisesta. Yhtiövastikkeet ovat tyypillinen esimerkki muuhun kuin sopimukseen perustuvasta yksityisoikeudellisesta saatavasta. Aiheettomasta yksityisoikeudellisesta saatavasta kannattaa tehdä reklamaatio velkojalle tai perintäyhtiölle.
Suoraan ulosottokelpoiset saatavat ovat tyypillisesti veroja ja julkisia maksuja. Mikäli kyseessä on suoraan ulosottokelpoinen saatava, tulee reklamaation sijaan hakea muutosta maksuun oikealle viranomaiselle tehdyllä perustevalituksella.
Laskun huomautusaika
Laskuissa on määritelty usein huomautusaika, jonka sisällä velallisen tulisi tehdä laskuun liittyvät huomautukset virheistä. Laskuun merkitty huomautusaika on usein vain viitteellinen, eikä muodosta todellista takarajaa reklamaation tekemiseen.
Huomautusajan jälkeenkin voi tehdä vielä reklamaation. Laskun maksaminen ei myöskään pois sulje mahdollisuutta reklamoida laskusta. Mikäli on maksanut aiheettoman tai ylisuuren laskun, voi vaatia perusteettoman edun palautusta.
Todisteellisen reklamaation tekeminen aiheettomasta laskusta
Aiheettomasta laskusta kannattaa reklamoida viivytyksettä kirjallisesti ja todisteellisesti.
Reklamaatio kannattaa lähtökohtaisesti lähettää sähköpostitse, koska näin reklamaation tekemisestä ja sen oikea-aikaisuudesta jää todiste.
Mikäli ei ole erikseen säädetty tai sovittu toisin, reklamaation voi tehdä myös suullisesti. Suullinen reklamaatio voi olla kuitenkin vaikeampi näyttää toteen.
Tavallisesta kirjeestä ei jää myöskään jälkeä siitä, että reklamaatio on lähetetty. Useat palveluntarjoajat tarjoavat mahdollisuuden lähettää reklamaatio lomakkeella. Tällöin tulisi varmistua siitä, että saa myös itse kopion lähetetystä reklamaatiosta.
Reklamaation on vapaamuotoinen. Siitä tulisi kuitenkin käydä selvästi ilmi:
- Velallisen nimi ja yhteystiedot
- Aiheettoman laskun laskunumero
- Se määrä, miltä osin lasku on aiheeton
- Riitautusperuste
Perustele reklamaatio – Tyypilliset riitautusperusteet
Velallisen esittämille kiistämisen perusteille ei voida asettaa kovin korkeita vaatimuksia (ks. Kuluttaja-asiamiehen linjaus hyvästä perintätavasta kuluttajaperinnässä). Alla on listattu 14 tyypillistä riitautusperustetta. Listaus ei ole kattavuudesta huolimatta tyhjentävä.
1. Osapuolten välille ei ole syntynyt sopimusta
Velallinen voi kiistää maksuvelvollisuuden sillä perusteella, että laskun perusteena olevaa sopimusta ei ole syntynyt. Osapuolten välillä on voitu käydä neuvotteluja, mutta lopullinen hyväksyntä on puuttunut.
Sopimuksen syntymisen edellytyksenä on voinut olla tietyn muotovaatimuksen täyttyminen. Näin on puhelinmyynnissä kuluttajille elinkeinoharjoittajan aloitteesta. Kuluttajan on hyväksyttävä tarjous puhelinkeskustelun jälkeen kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla, jotta sopimuksesta tulisi sitova.
Tämän kiistämisperusteen osalta on huomioitava, että usein suullinen sopimus on kuitenkin riittävä maksuperusteen syntymiseen. Lisäksi käyttäytymisen (esim. pysäköinnin) perusteella voi syntyä pätevä sopimus.
Joskus laskuja on voitu lähettää täysin ilman perusteita. Lasku on voitu lähettää esimerkiksi erehdyksessä väärälle henkilölle tai kyseessä voi olla huijauslasku.
Osapuolten välillä voi myös olla kiistatta olemassa sopimussuhde esimerkiksi puitesopimus. Laskun perusteena oleva saatava ei kuitenkaan välttämättä perustu velallisen antamaan tilaukseen tässäkään tilanteessa.
2. Vajaavaltainen on tehnyt sopimuksen
Velallinen voi kiistää maksuvelvollisuuden sillä perusteella, että sopimus on tehty vajaavaltaisen kanssa, eikä edunvalvoja ole sitä hyväksynyt.
Oikeustoimikelpoisuutta sääntelee erityisesti holhoustoimesta annettu laki. Vajaavaltaisella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä (alaikäinen) ja sellaista 18 vuotta täyttänyttä henkilöä (täysi-ikäinen), joka on julistettu vajaavaltaiseksi. Vajaavaltaisen asioita hoitaa edunvalvoja. Alaikäisen edunvalvojat ovat lähtökohtaisesti hänen vanhempansa. Astetta lievempää oikeustoimikelpoisuuden puutetta edustavat luonnolliset henkilöt, joiden toimintakelpoisuutta on tietyiltä osin rajoitettu tuomioistuimen päätöksellä.
Vajaavaltaiset saavat tehdä ilman edunvalvojan suostumusta oikeustoimia, jotka ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä. Vajaavaltaisella on lisäksi oikeus määrätä siitä, minkä hän on vajaavaltaisuuden aikana omalla työllään ansainnut, ja siitä, minkä edunvalvoja on holhoustoimesta annetun lain 38 §:n mukaisesti antanut hänen vallittavakseen.
Oikeustoimi, jonka tekemiseen vajaavaltaisella ei ollut oikeutta, ei sido häntä, jollei hänen edunvalvojansa ole antanut siihen suostumustaan. Vajaavaltaisen tekemä oikeustoimi tulee häntä sitovaksi, jos hänen edunvalvojansa tai hän itse täysivaltaiseksi tultuaan sen hyväksyy.
Jos oikeustoimi, jonka vajaavaltainen on tehnyt ilman tarvittavaa suostumusta, ei tule sitovaksi, on kummankin osapuolen palautettava, mitä hän oikeustoimen perusteella on vastaanottanut tai, jollei tämä ole mahdollista, korvattava sen arvo.
3. Sopimuksen tehneeltä on puuttunut valtuutus asioida velallisen nimissä
Mikäli velallinen ei ole itse tehnyt sopimusta, on velallisella mahdollisuus kiistää maksuvelvollisuus tällä perusteella. Sopimus on voitu kuitenkin tehdä pätevästi valtuutuksen nojalla.
Oikeushenkilöiden (mm. osakeyhtiöt, osuuskunnat, kommandiittiyhtiöt ja avoimet yhtiöt) puolesta sopimukset tekevät luonnolliset henkilöt. Nimenkirjoitusoikeutetuilla on oikeus tehdä oikeushenkilön puolesta sopimuksia. Lisäksi asemavaltuutuksen perusteella yrityksen työntekijät voivat tehdä yhtiötä sitovia arkipäiväisiä sopimuksia esimerkiksi irtaimen tavaran kaupasta ilman nimenkirjoitusoikeutetun erillistä hyväksyntää.
Valtuutus voi perustua myös esimerkiksi valtakirjaan. Mikäli valtakirjassa ilmenevä valtuutuksen rajat on kuitenkin ylitetty, sopimus ei välttämättä sido valtuuttajaa.
Täysin ulkopuolisen henkilön velallisen nimissä tekemä sopimus ei luonnollisesti sido velallista. Kyseessä on tällöin oikeustoimen puuttuminen eli tilanne, jossa mitään pätevää tahdonilmaisua ei ole esitetty. Oikeustoimen puuttuminen eli ineksistenssi tarkoittaa, ettei mitään oikeustointa ole tehtykään.
Velallinen voi väittää, että joku muu on tilannut hänen nimissään tuotteen tai joku muu on luvatta käyttänyt velallisen verkkopankkitunnuksia saatavan perusteena olevan sopimuksen tekemiseen. Myös toisen osapuolen väärentämä allekirjoitus sopimukseen ilman nimenhaltijan suostumusta kuuluu tilanteisiin, joissa ei ole tehnyt ollenkaan oikeustointa.
4. Sopimusta rasittaa tahtovirhe
Sopimus voi olla pätemätön tahtovirheen perusteella. Tahtovirhe on käsillä tilanteessa, jossa on kyse puutteellisesta tahdon muodostuksesta (törkeä pakko, lievä pakko, petollinen viettely ja kiskominen), puutteellisesta tahdon ilmaisemisesta (ilmaisuvirhe ja välitysvirhe) taikka kunnianvastaisuudesta ja arvottomuudesta.
Mikäli sopimus on kyseenalaisissa olosuhteissa velallisen tahdonvastaisesti, voi tahtovirheeseen vetoaminen olla tehokasta maksuvelvollisuuden kiistämiseksi. Sopimus voi kuitenkin useissa tilanteissa pätevöityä vilpittömän mielen ja reklamaatiovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella.
5. Sopimusta rasittaa sisältövirhe
Sisältövirhe on käsillä tilanteessa, jossa on kyse lain tai hyvän tavan vastaisesta sopimuksesta. Lainvastaisina sopimuksina voidaan pitää paitsi rikosten tekemisestä sopimista niin myös pakottavan säännösten vastaisia sopimuksia. Pakottavat säännökset voivat suojata heikompaa osapuolta (esim. kuluttajansuoja) tai yleistä etua (esim. kilpailunrajoitukset).
Hyvän tavan vastaisuus voi tehdä sopimuksesta pätemättömän, vaikka se ei olisi minkään nimenomaisen lain säännöksen vastainen.
6. Sopimus on kohtuuton
Sopimusehdon kohtuuttomuus tai sen soveltamisen johtaminen kohtuuttomuuteen voi olla peruste riitauttaa lasku. Tyypillinen kohtuuton ehto voi liittyä luottosopimuksen koron määrään. Sopimuksen kohtuuttomuus tarkoittaa, että sopijapuolten oikeuden ja velvollisuudet ovat selvästi epätasapainossa keskenään.
Sopimus on myös voinut muuttua kohtuuttomaksi. Jälkiperäisestä kohtuuttomuudesta on kyse tilanteesta, jossa sopimus ei alun perin ole ollut kohtuuton, mutta olosuhteiden muuttumisen myötä siitä tulee kohtuuton. Velallisella ei ole usein sopimuksen kohtuuttomuuden takia oikeutta kieltäytyä koko laskun maksamisesta.
7. Laskun määrässä on virhe
Yksi tyypillisempi perusteita riitauttaa lasku on se, että laskun määrässä on virhe. Laskusta on voinut jäädä pois sovittu alennus, summassa voi olla näppäilyvirhe tai hyödykkeitä on laskutettu enemmän kuin on tilattu.
Mikäli laskusta selviää kuitenkin riidaton osuus, velallisen on maksettava riidaton osuus laskusta eräpäivään mennessä.
8. Hinnan peruste ei vastaa sovittua
Hinnan perusteena voi olla esimerkiksi tuntihinta, kiinteä hinta, enimmäishinta tai joidenkin muuttujien perusteella määräytyvä hinta. Velkoja on voinut antaa ennen sopimuksen tekemistä hinta-arvion tai suuntaa antavan hintatiedon.
Laskun voi riitauttaa sillä perusteella, että hinnan peruste ei vastaa sovittua. Kuluttajakaupassa elinkeinonharjoittajalla on velvollisuus näyttää toteen, onko sovittu hinta ollut kiinteä vai arvio.
Elinkeinonharjoittajan pitää pysyä hinta-arviossa, mutta perustelluista syistä sen voi ylittää enintään 15 prosentilla. Elinkeinonharjoittajan on hinta-arviota antaessaan ilmoitettava asiakkaalle selkeästi, koskeeko hinta-arvio vain työn osuutta, materiaaleja tai varaosia. Jos näin ei ole tehty, hinta-arvio tarkoittaa palvelun kokonaishintaa.
Laki voi lisäksi asettaa hintakaton tai säädellä hintoja. Tällaista sääntelyä on esimerkiksi kulutusluottojen korkojen määrän ja sähkönsiirron hintojen korottamisen osalta.
9. Velallisen saama tuote tai palvelu ei vastaa sitä, mitä on sovittu
Velkojan suoritushäiriö (virhe tai viivästys) voi oikeuttaa velallisen pidättäytyä maksamasta riitaisaa osuutta laskusta. Velallisella ei ole oikeutta kieltäytyä maksamasta sitä osuutta laskusta, joka selvästi ylittää virheen tai vahingon määrän. Riitautettua saatavaa ei tarvitse maksaa niin kauan, kun riita on ratkaisematta.
Reklamaatiossa virhe tai viivästys on yksilöitävä riittävän tarkasti. Sopimusrikkomuksen kohteeksi joutuneen osapuolen tulee määräajassa ilmoittaa sopimusrikkomuksesta sopimusrikkomukseen syyllistyneelle osapuolelle. Lisäksi sopimusrikkomuksen kohteeksi joutuneen osapuolen tulee ilmoittaa sopimusrikkomukseen perustuvista vaatimuksista.
Kuluttaja-asiakkailla on kuluttajakaupassa vähintään kahden kuukauden reklamaatioaika siitä lukien, kun kuluttaja on havainnut tai hänen olisi pitänyt havaita virhe. Muussa tavaran kaupassa sovelletaan usein kauppalakia, jonka mukaan reklamaatio on tehtävä kohtuullisessa ajassa siitä lukien, kun ostaja on havainnut tai hänen olisi pitänyt havaita virhe. Kohtuullinen aika on ainakin viikko.
Osapuolet ovat voineet sopimuksella sopia aikarajan reklamaation tekemiselle. Tällaisella ehdolla ei voi luonnollisesti rajoittaa kuluttajanoikeuksia, eikä ehto saa myöskään olla kohtuuttoman lyhyt muissakaan sopimussuhteissa.
10. Laskutettava saatava on vanhentunut
Velallinen voi vedota siihen, että laskutettava saatava on vanhentunut. Yksityisoikeudellisiin saataviin sovellettava yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta. Vanhentumisaika alkaa kulua eräpäivästä, jos se on velallista sitovasti ennalta määrätty.
Maksusuunnitelmissa ja luottosopimuksissa on usein sovittu velan eräännyttämisestä sopimusrikkomuksen perusteella. Jos velka voidaan vaatia suoritettavaksi ennen määrättyä eräpäivää velallisen sopimusrikkomuksen perusteella tai muun syyn johdosta, vanhentumisaika alkaa kulua, kun velka on eräännyttämistoimien johdosta erääntynyt.
Usein kauppasopimuksissa ei ole sovittu erikseen maksuajasta. Jollei kauppahinnan tai muun vastikkeen suorittamisen eräpäivää ole sitovasti ennalta määrätty, vanhentumisaika alkaa kulua, kun myyjä on luovuttanut kaupan kohteen ostajalle tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa.
Velkojan on lähetettävä lasku tavarasta tai palvelusta viimeistään kolmen vuoden kuluttua sen luovutuksesta tai suorituksesta. Muussa tapauksessa velka on vanhentunut, eikä sitä tarvitse maksaa.
Velkojan velvollisuutena on lähettää lasku. Velka ei kuitenkaan vanhene sillä perusteella, että lasku on hukkunut esimerkiksi postissa.
Kolmen vuoden vanhentumisaika on kuitenkin katkaistavissa. Vapaamuotoisia katkaisutoimia ovat esimerkiksi: sopiminen maksujen järjestelyistä, velallisen maksu tai muu velan tunnustaminen ja velkojan vaatimus tai muu muistutus velasta.
Yleisen vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika.
11. Saatava ei ole erääntynyt
Sopimuksessa on voitu sopia, että laskutusperuste syntyy vasta, kun suoritus on kokonaan suoritettu. Osapuolet ovat voineet myös sopia maksuajasta. Tällöin laskua ei tarvitse maksaa laskussa ilmoitettuna eräpäivänä, jos se poikkeaa sovitusta. Perintätoimien välttämiseksi laskusta on kuitenkin tällöin reklamoitava.
Kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain mukaan jos velallinen on elinkeinonharjoittaja, maksuaika saa ylittää 30 päivää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu. Osapuolten käytäntö siitä, että laskut voidaan maksaa myöhässä ei siis muodosta sitovaa sopimusta.
12. Lasku on kokonaan tai osittain maksettu tai kuitattu
Laskun voi riitauttaa sillä perusteella, että lasku on jo maksettu tai kuitattu vastasaamisella. Maksu ei ole välttämättä kirjautunut oikein laskutusjärjestelmän virheen tai väärän maksutiedon takia. Väärällä viitenumerolla maksettu lasku on kohdistettavissa täsmentävien tietojen avulla. Tällöin velkojalle tulee toimittaa esimerkiksi tietoja suorituksen ajankohdasta ja vastaanottajasta.
Velallisella voi olla oikeus maksaa laskusta vain riidaton osa, jos osa laskusta on riitainen. Tällöin riitaisen osan osalta on esitettävä pätevä riitautusperuste.
Kuittaus vastasaamisella on mahdollista vain tilanteissa, joissa kuittauksen edellytykset täyttyvät. Kuittauksesta on tehtävä kuittausilmoitus.
Mikäli lasku on maksettu väärälle henkilölle, ei maksuvelvollisuus oikealle henkilölle yleensä poistu tällä perusteella. Tällöin on vaadittava perusteettoman edun palautusta henkilöltä, jolle maksu on maksettu.
13. Sopimus on irtisanottu, purettu tai peruutettu
Sopimukset voivat olla luonteeltaan kerta- tai kestosopimuksia. Kertasopimuksissa osapuolet täyttävät velvoitteensa yhdellä kertaa. Kestosopimukset puolestaan perustuvat jatkuvasti toimitettaviin tuotteisiin tai palveluihin. Kestosopimukset ovat voimassa joko toistaiseksi tai määräajan.
Määräajan tai irtisanomisajan päättymisen jälkeen laskutus tulisi päättyä. Jotkin sopimukset voivat kuitenkin uusiutua automaattisesti määräajan päättymisen jälkeen, jos tästä on sovittu.
Pääsääntöisesti määräaikaista sopimusta ei voi irtisanoa kesken sopimuskauden. Tähän sääntöön on kuitenkin poikkeuksia. Määräaikaisen sopimuksen voi useissa tilanteissa irtisanoa ennenaikaisesti elämäntilanteen muutokseen vedoten. Syy voi olla muutto (esim. toiselle paikkakunnalle) tai sosiaalinen suorituseste (pitkäaikainen sairastuminen, vammautuminen tai työttömyys). Muutoksen tulee olla sellainen, joka ei ollut sopimuksentekohetkellä tiedossa tai ennakoitavissa.
Kuluttaja-asiakkaalla voi olla lakisääteinen peruuttamisoikeus, jos sopimus on tehty etänä tai kotimyyntinä (muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimipaikassa). Peruuttamisoikeuteen liittyy eräitä rajoituksia ja poikkeuksia. Peruuttamisoikeuden käyttäminen ei vaadi, että tuotteessa tai palvelussa olisi virhe.
Pääsääntöisesti kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus viimeistään 14 vuorokauden kuluttua tavaran vastaanottamisesta tai sopimuksen tekemisestä. Tiedonantovelvoitteen laiminlyönti voi tarkoittaa, että normaalin 14 vuorokauden peruuttamisoikeuden sijaan kuluttajalla on 14 vuorokautta + 12 kuukautta aikaa peruuttaa sopimus. Peruuttamisilmoituksen tekemisellä määräajassa voi kiistää maksuvelvollisuuden. Tavarat on palautettava viimeistään 14 vuorokauden sisällä peruuttamisilmoituksen tekemisestä.
Peruutus, irtisanominen tai purkaminen ei välttämättä poista maksuvelvollisuutta koko laskun osalta. Lähtökohtaisesti irtisanomisajalta on maksettava laskut normaalisti. Peruuttamistilanteisiin voi liittyä kohtuullisten kustannusten korvaaminen jo suoritetusta palvelusta, arvonalennuksesta, palautuskuluista tai tavanomaisesta poikkeavasta toimitustavasta.
14. Yritykselle ei ole lähetetty vaatimustenmukaista verkkolaskua
Laki hankintayksiköiden ja elinkeinonharjoittajien sähköisestä laskutuksesta antaa oikeuden yrityksille vaatia verkkolaskua. Hankintayksiköllä ja elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada pyynnöstä lasku toiselta hankintayksiköltä tai elinkeinonharjoittajalta sähköisenä laskuna.
Mikäli yritys on esittänyt tällaisen pyynnön, yrityksellä ei ole velvollisuutta maksaa paperilaskua tai sähköpostilla lähetettyä laskua.
15. Tavaran katoaminen ennen vaaranvastuun siirtymistä
Myyjällä on vaaranvastuu siitä, että tavara tuhoutuu, katoaa, huonontuu tai vähenee ostajasta riippumattomasta syystä ennen sen luovutusta. Vaaranvastuun siirtymisestä on voitu sopia liikesopimuksissa poikkeavasti. Olennainen kysymys on, kenellä on vastuu tavaran katoamisesta rahdin aikana. Tavaran katoaminen voi olla myyjän suoritusvirhe, vaikka tavaran kadottaa myyjän alihankkijana toimiva kuljetusyhtiö.
Kuluttajakaupassa elinkeinonharjoittajalla on vaaranvastuu siihen asti, kunnes kuluttaja on vastaanottanut tai noutanut tavaran esim. postista. Tavaran katoamiseen ei ole tehokasta vedota sen jälkeen, kun tavara on vastaanotettu.
Maksa riidaton osuus eräpäivään mennessä
Mikäli riitautusperuste ei koske koko laskua, on riidaton osa maksettava eräpäivään mennessä. Muussa tapauksessa velkoja voi jatkaa riidattoman osan vapaaehtoista perintää ja perinnästä voi aiheutua kuluja.
Säilytä todisteet
Säilytä kaikki riitaisat laskut sekä niihin liittyvät reklamaatiot. Laskun riitautus voi johtaa myöhemmin oikeudenkäyntiin, jolloin velallisen pitää pystyä näyttämään toteen oikea-aikainen reklamaatio.
Perusteltu riitauttaminen keskeyttää vapaaehtoiset perintätoimet
Perintäyhtiö ei saa enää perustellun riitautuksen jälkeen jatkaa saatavan vapaaehtoista perintää. Velalliselta ei saa vaatia vapaaehtoisen perinnän perintäkuluja, jotka ovat syntyneet sen jälkeen, kun saatava on riitautettu.
Perintää saa kiistämisestä huolimatta jatkaa, jos velallinen ei esitä kiistämiselle perustetta tai vetoaa ainoastaan sellaiseen perusteeseen, jolla selvästi ei ole vaikutusta velallisen maksuvelvollisuuteen. Tällöin myös perintäkuluja saadaan vaatia.
Muiden kuin kuluttajasaatavien osalta perinnässä voidaan käyttää trattaa. Trattaa saa käyttää vain erääntyneen, selvän ja riidattoman saatavan perimiseksi.
Riitautuksen jälkeen jää velkojan harkintaan, haluaako velkoja viedä asian tuomioistuimen ratkaistavaksi ja ottaa kuluriskin asian häviämisestä.
Maksukyvyttömyys ei ole peruste riitauttaa laskua
Laskua ei kannata riitauttaa vain maksukyvyttömyyden takia. Usein velkojan kanssa kannattaa neuvotella eräpäivän siirrosta ja maksusuunnitelmasta, jos varat eivät riitä laskun maksuun. Tilapäinen maksukyvyttömyys voi ratketa maksujärjestelyillä. Apua talousvaikeuksista selviämiseen voi saada useista eri palveluista maksutta.
Oikeusaputoimistojen talous- ja velkaneuvonta tarjoaa maksutonta apua velkaantumiseen. Talous- ja velkaneuvonnassa voidaan selvittää esimerkiksi, mihin Kelan tukiin olet oikeutettu ja avustaa maksusopimuksen laadinnassa.
Paikalliset talousneuvolat yhdistävät useiden eri asiantuntijoiden palveluita. Talousneuvolat antavat neuvoa ja tukea arjen raha-asioiden hoitamiseen.
Takuusäätiön velkalinja auttaa numerossa 0800 9 8009 arkisin klo 10–14 sekä kysy rahasta -chat ma-to klo 12.30–15.00.
Sosiaalipalveluista on mahdollista hakea täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea. Sosiaalipalveluita järjestää hyvinvointialueet.
Yrittäjän talousapu tarjoaa neuvontatukea talousvaikeuksissa oleville yrittäjille. Yrittäjän talousavun maksuton puhelinneuvonta päivystää joka arkipäivä klo 9–16.15 numerossa 0295 024 880.
Vahingonkorvaus riitautetun laskun perinnästä
Velkoja on velvollinen korvaamaan vahingon, joka velkojan tai perintää velkojan toimeksiannosta suorittaneen toimeksisaajan lain vastaisesta tai muutoin virheellisestä menettelystä on aiheutunut sille, johon perintä on kohdistettu. Mikäli virhe on aiheutunut perintätoimiston virheestä, myös perintätoimisto on vastuussa vahingonkorvaamisesta.
Viivästyskoron kertyminen
Maksamattomalle saatavalle kertyy viivästyskorkoa sen eräpäivästä lukien. Viivästyskorko voi perustua sopimukseen tai korkolakiin. Korkolain 12 §:n mukainen viitekorko oli 1.7.2016–31.12.2022 0 %. Vuonna 2023 viitekorko nousi ensin 1.1.2023 2,5 %:iin ja tämän jälkeen 1.7.2023 4,0 %:iin. Ajanjaksona 1.1.–30.6.2024 viitekorko on 4,5 %.
Viivästyskorko määräytyy viitekoron perusteella siten, että viivästyskorko on viitekorko lisättynä korkolain 4 §:n mukaisella 7 prosenttiyksikön lisäkorolla. Kaupallisiin sopimuksiin sovellettavaksi tarkoitettu viivästyskorko on viitekorko lisättynä korkolain 4 a §:n mukaisella 8 prosenttiyksikön lisäkorolla. Viivästyskoron ja viitekoron määrän voi tarkastaa Suomen pankin ylläpitämästä taulukosta.
Viivästyskoron laskemisessa on huomattava, että viivästyskorolle ei kerry korkoa.
Elinkeinonharjoittajien välisessä sopimuksessa ei voi pätevästi sopia siitä, että elinkeinonharjoittajalla ei ole oikeutta viivästyskorkoon. Kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain 8 §:n mukaan sopimusehto, jonka mukaan velkojalla ei ole oikeutta viivästyskorkoon, on tehoton.
Jos velallinen on hankintayksikkö, tehoton on myös sopimusehto, jonka mukaan velallisen on maksettava viivästyneelle määrälle alempaa kuin korkolain (633/1982) 4 a §:n 1 momentin mukaan määräytyvää viivästyskorkoa.
Kuluttajasopimuksissa viivästyskorko ei voi ylittää korkolain (633/1982) 4 §:n mukaan määräytyvää viivästyskorkoa. Sopimuksella voidaan poiketa vain kuluttajan eduksi.
Laskun riitauttaminen ei keskeytä viivästyskoron kertymistä. Viivästyskorkoa ei kuitenkaan tarvitse maksaa, mikäli tuomioistuin katsoo laskun aiheettomaksi.
Riitautetun laskun ratkaisu tuomioistuimessa
Viimekädessä riitautetun saatavan oikeellisuus ratkaistaan tuomioistuimessa. Velkojan tai tämän valtuuttaman asiamiehen on laitettava riitaiseksi tietämänsä asia vireille oikeuteen laajana riita-asiana.
Ennen oikeudenkäyntiä yleensä velkojan asiamies esittää vielä maksuvaatimuksen tai sovintoehdotuksen. Maksuvaatimuksessa vaaditaan pääoman lisäksi kertyneitä perintäkuluja, viivästyskorkoa ja asianajokuluja. Yleensä kannattaa palkata oma oikeudenkäyntiavustaja viimeistään tässä vaiheessa, kun velkojan juristi lähestyy asiassa maksuvaatimuksella.
Mikäli velkoja katsoo, että saatava ei ole riitainen, voi velkoja viedä asian oikeuteen suppealla haastehakemuksella. Velallinen voi riitauttaa tällaisen asian vastauksellaan, jolloin käsittely jatketaan laajana riita-asiana. Tässä vaiheessa voi olla mahdollista, että asiaa käsittelevä tuomioistuin vaihtuu.
Mikäli velallinen jättää vastaamatta käräjäoikeuden antamaan haasteeseen asiassa, asia voidaan ratkaista yksipuolisella tuomiolla. Velallisen antaessa vastauksen määräajassa, asian käsittelyä jatketaan tuomioistuimessa.
Kummankin osapuolen on yleensä näytettävä väitteensä toteen todisteiden ja todistajien avulla. Velallisen on kyettävä osoittamaan laskussa oleva virhe. Näyttötaakan jakautuminen voi kuitenkin vaihdella tilanteeseen sovellettavan lain ja riidan kohteen mukaan.
Käräjäoikeus antaa asiassa lopulta tuomion, jossa voidaan joko vahvistaa velallisen maksuvelvollisuus tai hylätä se kokonaan tai osittain. Hävinnyt osapuoli velvoitetaan yleensä maksamaan voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Lisäksi hävinnyt osapuoli joutuu pitämään omat oikeudenkäyntikulut vahinkonaan. Oikeusturvavakuutus tai oikeusapu voi korvata osittain omia oikeudenkäyntikuluja.
Asiasta tulee lainvoimainen, ellei asiaan haeta muutosta määräajassa.
Laskuriidan sopiminen
Laskuriita kannattaa ensisijaisesti pyrkiä sopimaan jo ennen kuin asia on laitettu vireille tuomioistuimessa. Sovintoon on kuitenkin mahdollista pyrkiä myös oikeuskäsittelyn aikana.
Sovinnollisella ratkaisulla on useita etuja täysimittaiseen oikeudenkäyntiin nähden. Sopiminen tulee yleensä molemmille osapuolille edullisemmaksi kuin oikeudenkäynti. Kumpikin osapuoli voi saada sovintosopimuksella laitettua omat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut omaan oikeusturvavakuutukseen. Sovinto on mahdollista usein saavuttaa nopeammin kuin saada tuomioistuimesta tuomio asiassa. Oikeudenkäyntiin liittyy aina prosessiriski siitä, että asia ei kääntyykin vastapuolen eduksi. Esimerkiksi sovintotarjouksen hylkääminen voi johtaa siihen, että kuluvastuu jaetaan oikeudenkäynnissä osittain tai kokonaan asiassa voittaneelle osapuolelle.
Ulosotto
Käräjäoikeuden lainvoimaa vailla oleva tuomio voi olla ulosoton perusteena samoin kuin yksipuolinen tuomio ja tuomioistuimen vahvistama sovintosopimus. Tuomion jälkeen velallisella on mahdollisuus maksaa tuomittu summa ennen kuin velkoja vie asian ulosottoon. Velkojan kanssa voi yrittää myös neuvotella maksusuunnitelmasta.
Mikäli velallinen ei maksa tuomittua summaa ja velkoja haluaa viedä asian ulosottoon, velkojan on tehtävä tuomioistuimen päätöksen jälkeen asiassa ulosottohakemus.
Milloin juristiin kannattaa ottaa yhteyttä?
Juristiin kannattaa ottaa yhteyttä yleensä jo siinä vaiheessa, kun harkitsee aiheettoman laskun riitauttamista. Juristi voi arvioida, onko riitaukseen riittävät perusteet.
Viimeistään juristin puoleen kannattaa kääntyä siinä vaiheessa, kun vastapuolen juristi on yhteydessä tai tuomioistuimesta tulee haaste. Tarvittaessa asiamiehen voi valtuuttaa ajamaan asiaa myös prosessin myöhemmässä vaiheessa. Tällöin juristin mahdollisuudet puolustaa kantaasi voi olla aiempien toimien takia rajoitetumma.
Juristiksi on valittava riitaisissa asioissa oikeudenkäyntikelpoinen asiamies. Luvan saaneella oikeudenkäyntiavustajalla (lupalakimies) on pätevyys toimia asiassa asiamiehenä. Ensisijaisesti asiassa kannattaa kääntyä sopimusriitojen ratkaisuun erikoistuneen juristin puoleen. Voit tiedustella, voiko sopimusriitojen ratkaisuun erikoistunut lupalakimies Niko Puranen ottaa asian hoidettavaksi varaamalla alkukartoituksen tästä.
