Avioehto on sopimus, jonka tekeminen vaatii kummankin puolison suostumusta. Mikäli toisen puolison suostumusta ei ole mahdollista saada, vaihtoehtoina ovat:
- Mennä naimisiin ilman avioehtoa, jolloin kummallakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen mahdollisia avio-oikeuden poissulkevia lahjoja ja testamenttiperintöjä lukuun ottamatta.
- Jättää menemättä naimisiin.
Vaihtoehtona ei ole puolison pakottaminen avioehdon tekemiseen, koska tällöin toinen puoliso voi vedota avioehtosopimuksen pätemättömyyteen.
Avioehdon voi tehdä myös avioliiton aikana, mutta tällöin neuvotteluasetelma on heikompi. Avioeron vireille tulon jälkeen avioehdon laatiminen on jo myöhäistä, vaikka kumpikin osapuoli sitä toivoisi.
Avioehtosopimuksen tekemisessä on kyse pohjimmiltaan neuvottelutilanteesta, jossa on kyettävä ymmärtämään puolison intressit ja pelot. Mitä paremmin ymmärrät puolisoasi, sitä todennäköisemmin saatte aikaiseksi avioehdon.
Puolison lähtökohtaisesti kielteinen kanta avioehtoa kohtaan voi johtua siitä, ettei hän tiedä tarpeeksi avioehdosta ja sen erilaisista muotoiluista.
Avioehto ja avio-oikeus kannattaa ottaa aina puheeksi puolison kanssa ennen naimisiinmenoa. Järkevää on kartoittaa yhdessä asiantuntijan avulla erilaiset vaihtoehdot.
Keskustelun lopputulos voi olla, että teille molemmille sopii lain olettamasäännökseen perustuva avio-oikeus kaikkeen toistenne omaisuuteen. Tällaisessakin tilanteessa voi olla syytä laatia avioehto verotuksellisista syistä.
Miten avioehto kannattaa ottaa puheeksi?
Avioehdon laadinnan ottaminen puheeksi puolison kanssa ei välttämättä ole helppoa. Kumppanin reaktiota voi olla vaikea aavistaa. Jos voit ounastella puolisosi mahdollisesti suhtautuvan negatiivisesti avioehdon laadintaan, kannattaa keskustelu aloittaa yhteisestä tulevaisuudesta ja puhua laajemmin varautumisesta kriisitilanteisiin esimerkiksi toisen puolison kuolemaan.
Keskusteluun voi tällöin nostaa tarpeen uuden testamentin laadintaan tai nykyisen testamentin hävittämiseen. Aviopuolisoiden välillä testamentti voi olla hyödyllinen asiakirja, vaikka puolisoilla olisi avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Testamenttiin voi esimerkiksi sisällyttää toissijaismääräyksen eli määräyksen siitä kenelle testamentattu omaisuus menee testamentin saajan kuoltua.
Kuolemaan varautumiseen olennaisesti liittyy myös henkivakuutuksen tarve ja sen edunsaaja. Usein tapaturmavakuutuksesta maksetaan korvaus tapaturmaisesta kuolemasta. Lisäksi voi olla tarpeen ottaa perheen elatuksen turvaksi varsinainen henkivakuutus.
Kuoleman lisäksi on syytä keskustella toimintakyvyttömyyteen varautumisesta. Tässä yhteydessä voi olla tarpeen laatia edunvalvontavaltuutus ja hoitotahto. Puolison voi määrittää omaksi edunvalvojaksi sen varalta, että tulevaisuudessa menettää oikeustoimikelpoisuuden. Puolison lisäksi toissijaiseksi valtuutetuksi ja varavaltuutetuksi voi määrittää myös muita läheisiä henkilöitä. Lisäksi esteellisyystilanteiden varalle kannattaa määrittää perheen ulkopuolinen varavaltuutettu esteellisyystilanteiden varalle (esim. juristi).
Avioehdon ottaminen puheeksi osana tällaista laajempaa varautumiseen liittyvää kokonaisuutta on luontevaa. Kaikki avioliitot päättyvät joko kuolemaan tai avioeroon, joten avioliiton päättymisestä kannattaa keskustella, koska se on väistämättä edessä.
Kun et nosta heti ensimmäisenä pöytään avioehdon laadintaa, se ei heti tuo puolisosi mieleen eroon varautumista. Avioehdon laadinta on tilaisuus suunnitella suhdetta kauaskantoisesti. Keskustelun aloittaminen siitä, miten toisen elämä turvataan yleisesti kriisitilanteissa, ei ole omiaan nostamaan pintaan avioehtoon mahdollisesti liittyviä negatiivisia tuntemuksia.
Ota avio-oikeus puheeksi
Avioliittolain mukaan kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin avioliittolaissa tarkemmin säädetään.
Avioliittoon kuuluu olettamasäännöksenä avio-oikeus. Tämä laissa muotoiltu olettamasäännös ei kuitenkaan usein ole optimaalisin ratkaisu.
Ennen avioliittoa on syytä miettiä ainakin seuraavia kysymyksiä:
- Jos jostain pakottavasta syystä päätyisitte avioeroon puolisosi kanssa, haluaisitko välttää mahdollisesti tuomioistuimeen etenevät riidat omaisuutenne arvosta?
- Pidätkö reilumpana sitä, että puolisoiden varallisuus- ja tuloeroja tasataan jo avioliiton aikana kuin vasta mahdollisen avioeron jälkeen?
- Haluatko säilyttää perintönä saamasi omaisuuden omassa suvussasi?
- Haluatko pitää mahdollisuuden auki osallistua sellaiseen liiketoimintaan, jossa osakassopimus vaatii avioehtoa?
- Haluatko suojautua siltä, että joudut puolittamaan koko henkilökohtaisen omaisuutesi tilanteessa, jossa puoliso on menettänyt omaisuutensa?
- Haluatko saada puolisosi kuollessa puolet hänen omaisuudestaan ilman perintöveroa?
- Haluatko, että avioliiton aikana kertynyt omaisuus on avio-oikeuden alaista?
- Haluatko, että ennen avioliittoa kertynyt omaisuus on avio-oikeuden alaista?
Vetoa avioehdon järkiperusteisiin
Vaikka avioehdon neuvottelu on vahvasti tunnepohjaista, niin avioehtoa neuvotellessa kannattaa vedota myös järkiperusteisiin, miksi haluat laatia avioehdon. Avioehtosopimuksella on mahdollista saada esimerkiksi verohyötyjä, koska tasinko on verovapaata. Osittainen avioehto avioliiton päättyessä kuolemaan voi tuoda tasingon verovapauden kautta merkittäviä säästöjä perintöveroissa.
Toinen yleinen peruste avioehdon laatimiselle on liiketoiminnan harjoittaminen. Osakassopimuksissa vaaditaan usein, että osakas laatii avioehdon. Tämä määräys johtuu siitä, ettei osakaspohjaa haluta laajentaa.
Lisäksi on hyvä tuoda esiin, että avioehto voi suojata myös puolison omaisuutta. Varallisuudet voivat avioliiton aikana muuttua, jolloin tasinkovelvollinenkin vaihtuu. Esimerkiksi lahjat ja perintö voivat muuttaa yllättävästi puolisoiden varallisuuden suhdetta.
Keskustele oikeudenmukaisuuskäsityksestä ja rahankäytöstä
Avioehdon reiluuteen vaikuttaa puolisoiden oikeudenmukaisuuskäsitykset. Avio-oikeus on tuulahdus ajalta, jolloin omaisuus oli miesten nimissä.
Edelleen osa ihmisistä näkee perheen yhtenä yhteisenä taloutena, jossa rahat ovat yhteisiä. Omaa rahaa ei ole, vaan kaikesta rahankäytöstä on sovittava yhdessä. Tällöin avio-oikeus on usein perusteltua säilyttää.
Avioliiton voi nähdä myös kahden itsenäisen talouden välisenä liittona, jossa rahat ovat lähtökohtaisesti yksilöiden omia. Avioliiton aikana kumpikin puoliso osallistuu sovitusti yhteisiin hankintoihin ja menoihin. Osa omaisuudesta voidaan omistaa yhdessä, mutta puolisolla voi olla myös henkilökohtaista omaisuutta ja käyttörahaa. Puolisot sopivat tällöin rahankäytöstä vain siltä osin kuin se on tarpeen yhteisten hankintojen ja menojen kattamiseksi. Muilta osin puolisot saavat käyttää rahojaan vapaasti.
Suomessa lainsäädännön lähtökohta on, että avioliiton aikana puolisoiden omaisuus on erillistä, mutta avioliiton päättyessä kuolemaan tai eroon siitä tuleekin eräällä tavalla yhteistä. Puolisot saavat pitää omissa nimissään olevan omaisuuden, mutta avio-oikeuden näkökulmasta varakkaamman puolison on maksettava toiselle puolisolle tasinkoa.
Avio-oikeuden näkökulmasta varakkaampi puoliso ei kuitenkaan välttämättä ole todellisuudessa varakkaampi. Varallisuusasemaa sotkee erityisesti perinnöt, lahjat ja eläkkeet.
Riskiä enemmän ottava puoliso voi vaikuttaa varakkaammalta, mutta riskin toteutuessa varallisuus saattaa äkisti huveta.
Omaisuuden karttumista on avioliittoa solmittaessa vaikea ennakoida. Toinen puolisoista voi saada yllättäen perintöä. Perinnön saaminen voi johtaa tilanteeseen, joka voi olla ennakoimattoman epäreilu aviopuolisoille. Toisen puolison perinnönjättäjät ovat saattaneet ennakoida tilannetta niin, että kaikissa lahjoissa ja testamenteissa on suljettu pois puolison avio-oikeus. Toisen puolison osalta näin ei ole välttämättä toimittu.
Neuvottele ehdoista ja kompensaatiosta
Sisällöltään avioehtosopimus voi olla monenlainen. Avioehtosopimuksen laadinta ei itsessään tarkoita sitä, avio-oikeus olisi täysin suljettava pois. Kokonaan avio-oikeuden sulkeminen on mahdollista, mutta avioehtosopimuksessa voidaan päätyä myös toisenlaiseen ratkaisuun.
Yleensä avio-oikeuden reiluutta perustellaan sillä, että toinen puolisoista hoitaa enemmän lapsia kotona tai vastaa muuten enemmän kotitöistä. Puolisoilla on mahdollista sopia tällaisessa tilanteessa muusta kompensaatiosta. Aviopuolisoilla on jo lakiin perustuva velvollisuus elättää toista. Tätä elatuksen osuutta voi kasvattaa lain minivaatimuksista.
Usein avioehdosta hyötyy vain se, jolla on enemmän varallisuutta. Tätä epäsuhtaa voi yrittää tasoittaa avioehtosopimuksen muotoiluilla. Avioehtosopimusta saatetaan sovitella myöhemmin, mikäli se muodostuu epäoikeudenmukaiseksi esimerkiksi kotitalouden eteen tehdyn työn perusteella.
